Vastakohtia

Okei, nyt on alkanut jo tapahtua! Vihdoin Darcy (valitettavasti ei kuitenkaan se yksi, ainoa ja oikea) on päässyt mukaan juonen kulkuun. Hän on aivan päinvastainen kuin Daniel. Mark Darcy on ihana, huomaavainen, komea ja paljon tienaava asianajaja, toisin sanoen jokaisen naisen unelmien mies. Alussa Darcy vaikutti hieman pöyhkeältä, mutta nyt hänestä on tullut esiin tämä ihana uusi puoli. Käsi ylös jos olet uneksinut tästä miehestä! ;D
     Danielista ei ole kuulunut kirjassa nyt hetkeen mitään, onneksi, ja nyt Bridget on täysillä keskittynyt Darcyyn. Vaikka Bridget onkin sitä mieltä, että ei kukaan Darcynlainen voi ikinä rakastua johonkin sellaiseen kuin Bridget, on näin kuitenkin käynyt. Kun alkoi kunnolla miettimään, on se oikeasti melko outoa, että hyvin menestynyt ja rikas mies rakastuu johonkin naiseen, joka polttaa ja ryyppää way too much ja on vielä täysin erilainen kuin hän itse. Tässä varmaan pätee se ainainen klisee, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Ehkä se on oikeasti totta. Vaikka se tuntuukin oudolta, niin monilla tällainen suhde on toiminut. Jos toinen ei juo ollenkaan ja toinen on juoppo (no okei, ehkä vähän kärjistettynä), voi suhde silti toimia. Vaikka yksi stressaa ja toinen antaa elämän vain mennä omalla painollaan, ei suhde ole tuhoon tuomittu. Suhteessahan kyse on antamisesta ja ottamisesta. Molemmat oppii toisiltaan, ja täytyy osata tehdä kompromisseja. Kuitenkin tärkeintähän on se, että halutaan suhteen toimivan. Se on luultavasti se, mikä pitää suhteen hengissä.
     Helen Fielding on taas ujuttanut kekseliäästi näyttelijävalintoja kirjaan. Tällä kertaa mainittiin Colin Firth, joka on elokuvassa Marc Darcyna. Kirjassa Colin Firth mainittiin kuitenkin hänen esiintymisestään Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjassa sinä oikeana ja aitona Fitzwilliam Darcyna. Olikohan tämän tarkoitus kuvata Mark Darcya melkeinpä samanlaiseksi kuin Fitzwilliam oli? Ehkä hän olikin Mark Darcyn esikuvana kirjaa tehdessä.
     Olen ihmetellyt moneen kertaan, kuinka yhteen kirjaan voi samaistua niin monet naiset, ikäluokasta riippumatta. Ja miksei tämä joihinkin miehiinkin vaikuttaisi yhtä lailla. Vaikka kirja välistä olikin hiukan tylsä, pystyin kuitenkin samaistumaan siihen monessakin kohtaa. Helen Fielding on kyllä mielestäni hyvä kirjailija juurikin tämän vuoksi. On oikeasti taito osata tehdä tämäntapainen kirja, ja tämä on ehdottomasti yksi niistä "pakollisista" kirjoista, joita elämän aikana on pakko lukea. Suosittelen tätä kaikille naisille ja naismaisille miehille, jotka ovat joskus rakastuneet, lihoneet tai oikeastaan vain eläneet elämäänsä. Bridget Jones on vain tavallinen nainen tavallisessa ympäristössä, ja ehkä sen takia juuri sillä tavallisuudellaan hän on hurmannut meidät tavalliset ihmiset tavallisen naisen tavallisella elämällä.

Pettymyksiä

Yy en enää jaksa lukea tätä kirjaa enempää. Pitkään aikaan ei ole tapahtunut mitään ja tuntuu, että juoni vaan junnaa paikallaan. Tässä vaiheessa Daniel ja Bridget ovat jo päässeet ns. seurusteluvaiheeseen ja Bridget on ihan onnessaan. Odotan kuitenkin koko ajan, milloin kuvioihin tulee kunnolla mukaan Mark Darcy, joka (ainakin elokuvassa) oli Bridgetin tosirakkaus. Voihan olla, että kirjassa kaikki onkin toisin. Mutta kuitenkin, vaikka olen jo yli puolessa välissä kirjaa, ei ole mitään uutta tapahtunut. Bridget ja Daniel vain tapailevat silloin tällöin, ja kun he eivät näe, Bridget odottaa vain Danielin soittoja. Blaah.
    Vaikka Bridget ja Daniel ovatkin jo suhteessa, tuntuu kuitenkin, että Daniel vain käyttää häntä hyväkseen. Hän tietää saavansa hänet jos haluaa. Nyt jo paljastuikin, että Danielilla onkin naisystävä ja he ovat menossa naimisiin. Tästä Bridget todella järkyttyi, niin kuin varmaan kaikki naiset järkyttyisivät. Olisi todellakin kamalaa, jos mies, jota rakastaa, onkin menossa naimisiin jonkun toisen naisen kanssa. Siksi Daniel on ruvennut ärsyttämään koko ajan entistä enemmän. Danielin tuleva vaimo, Suki, on koko ajan tiennyt Danielin suhteesta Bridgetiin, mikä on hieman outoa. Moniko nainen -tai mies- hyväksyisi tulevan puolisonsa muut suhteet? Ehkä jotkut oikeasti haluavat vapaan suhteen, jossa saa olla kenen kanssa haluaa. Mutta miksi silloin menisi ylipäänsä naimisiin? Luulisi, että se karkottaisi sen uuden suhteen pois. Sitä paitsi jos alkaa tapailemaan jotakin toista miestä tai naista, ja sitten rakastuisikin tähän, mitä sitten voisi tehdä? Tulisi ero, ja silloin koko avioliitto olisi periaatteessa ollut turha. Eikä todellakaan ole reilua tehdä kuten Daniel, että kertoo kihlautumisestaan vasta jo suhteen kehityttyä hiukan pidemmälle. Silloin vain hajottaa toisen sydämen.
    Bridget jättää vanhan työpaikkansa tämän Daniel-jutun jälkeen ja hän saa paikan televisiomaailmasta. Siellä hänen pomonsa ottaa yhdessä kokouksessa asiaksi sen, kun Hugh Grant petti Elizabeth Hurleyta prostituoidun kanssa. Selvästi kirjassa Hugh Grant tehdään pettäväksi ja niljakkaaksi naistenmieheksi, aivan kuin Daniel. Tuli väkisinkin mieleen, että onko tämä syynä siihen, että Bridget Jones -elokuvissa Danielia näyttelee juurikin Hugh Grant? Mielestäni oli tosi hyvä juttu ottaa Grant siihen rooliin, kun hänet kerran kirjassakin mainitaan. Vai olisikohan Helen Fielding jo kirjoittaessaan ajatellut kirjan tuottavan niin paljon, että saadaan myös elokuva? Jos oli, oli aika kekseliästä ujuttaa näyttelijävalinnat jo kirjaan! Nyt tarkkailen silmä tarkkana, jos kirjassa mainittaisiin myös muita elokuvaankin päässeitä näyttelijöitä.

Ikisinkkuja

Helen Fieldingin kirja Bridget Jones -elämäni sinkkuna kertoo hieman pulleasta kolmikymppisestä Bridgetistä, joka yrittää jatkuvasti pudottaa painoaan, lopettaa tupakoinnin ja vähentää juomista. Hän ei koskaan kuitenkaan onnistu tavoitteissaan, ja säälittävän toivoton rakkaus pomoonkin täytyisi lopettaa.
          Aloitin lukemaan kirjaa jo kahden Bridget Jones -elokuvien nähneenä. Tiedän jo suurin piirtein mitä tulee tapahtumaan ja muutenkin olen sitä mieltä, että koko Bridget Jones -aihe on kulutettu. Silti haluan tietää, kuinka paljon elokuvat oikeasti poikkeavat kirjasta.
          Heti alussa Bridget listaa “Lupaan etten” ja “Lupaan että” asioita, joita täytyisi noudattaa. Perinteisesti listoihin kuuluu tietysti lupaus käydä salilla ja laihduttaa, rahan säästäminen, miesystävän hankkiminen/oppimaan olemaan itsenäinen nainen joka ei tarvitse miestä, lisää itsevarmuutta yms. yms.. Kenellä ei olisi samoja lupauksia? Jokainen nainen on varmasti joskus ollut tilanteessa elämässään, jossa on pakko laihtua tai tehdä muita mainittuja asioita. Kuinka muuten muka voisi saada miehen, jos juo liikaa, ei saa aikaiseksi tehdä asioita ja on läski?
         Bridgetin toivoton rakkaus hänen pomoonsa Danieliin on säälittävää. Toisaalta, ehkäpä kaikilla on ollut tai tulee olemaan oma Daniel elämässään. Hän on komea, vastustamaton ja aivan vääränlainen naistenmies. Silti aina rakastutaan siihen väärään jätkään, siihen “pahikseen”, jota ei pitäisi edes huomioida. Miksi näin on? Onko siinä joku viehätys, että mies on aivan ylivoimaisen itsevarma? Ja komea. Niinpä. On se silti aika omituista, että pomo lähettelee pervoja viestejä alaisilleen, ei kukaan oikeasti tee näin?
         Aloin myös miettimään, mikä sääntö se on, että naisten pitäisi olla jo kolmikymppisinä naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa aikoo viettää koko loppuelämänsä? Kirjassa on tämä sääntö vahvasti esillä. Bridget ja hänen ystävänsä ovat melkeinpä riippuvaisia miehistä. Lapsiakin pitäisi olla noin 1,8 kappaletta 30 ikävuoteen mennessä. Näin on siis vain naisilla, sillä yli kolmikymppinen sinkkunainen on säälittävä raukka, joka ei pysty pitämään miestä. Silti samanikäiset miehet saavat vapaasti olla sinkkuja, eikä heillä ole mitään kiirettä perheen perustamisessa. Miehillä on paljon helpompaa. Ei paineita naiset.
         Onhan se tietysti niin, että naisilla lastensaanti-ikä loppuu jossain vaiheessa ja miehillä ei, mutta silti on älytöntä, että kolmikymppinen sinkkunainen leimataan “ikisinkuksi”. Pitäisi miettiä, miltä niistä tuntuu, jotka ovat näitä ikisinkkuja. Kirjassa Bridget manaa aina sitä, että aina kun hän tapaa “einiinläheisiä” ystäviänsä, he kysyvät ensimmäisenä “no, mites miesrintamalla?” ja hän on aina sinkku silloin. Sitten muut ovat pahoillaan siitä, että hänellä ei ole miestä. Ei siis voi olla sinkkuna, ja koko elämäntavoite on saada mies, ihan sama millainen. Kyllä mielestäni kaikilla on oikeus olla sinkku. Vaikka ei se mies pahitteeksikaan olisi ;).